Nisäkkäät

Kaksi kolmasosaa Suomen noin kuudestakymmenestä nisäkkäästä esiintyy jossain päin Merenkurkun saaristoa. Saukko oli aikaisemmin hyvinkin yleinen, mutta katosi täysin alueelta 1960-luvulla. Katoaminen johtui suurimmalta osiin ympäristömyrkyistä, mutta myös kalastajien pyydyksiin tarttuminen ja hukkuminen oli saukkojen yleinen kuolinsyy. Kun 1980-luvulla Merenkurkkuun sitten tuotiin muutama uusi saukkoyksilö, on saukkokanta lähtenyt hitaasti jälleen nousemaan. Piisamien määrä on vähentynyt voimakkaasti viimevuosina, kun minkkikanta puolestaan on kasvanut. Sekä minkki että kettu voivat tehdä suuria vahinkoja lintujen pesimäalueella, sillä ne molemmat syövät munia, poikasia sekä aikuisia lintuja. Muita alueella liikkuvia petoeläimiä ovat supikoira, mäyrä, näätä ja kärppä. Ilves, susi ja karhu vierailevat saaristossa vain väliaikaisesti.

Kuva: Kettu (Vulpes vulpes)

Hirvet ovat hyviä uimareita ja ne liikkuvat saarelta toiselle tottuneesti uimalla. Metsäkauris, joka on alun perin tullut Ruotsista Suomen puolelle, ei myöskään ole lainkaan epätavallinen näky Merenkurkussa. Sama koskee valkohäntäpeuraa, joka on levinnyt alueelle etelästä. Myös myyrät ja muut jyrsijät viihtyvät hyvin saaristossa, ja joskus sieltä voi bongata myös metsäjäniksen tai rusakon. Uhattua liito-oravaa voi tavata Merenkurkun alueella, mutta se viihtyy kuitenkin parhaiten vanhoissa metsissä mantereen puolella.

Lähteet:

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, förslag

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Rassi P., Hyväringen E., Juslén A., Mannerkoski l. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeeri ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa