Kasvillisuus

Maankohoaminen vaikuttaa paljon maailmanperintöalueen kasvillisuuteen. Ominaisin laji Merenkurkun saaristolle on ehkäpä tyrni. Loppukesästä ja alkusyksystä se loistaa saarten rannoilla oransseine marjoineen. Tyrni on maankohoamisrantojen ensimmäisiä kasveja, sillä siellä pensaat ja puut eivät varjosta sitä ja se saa paljon auringonvaloa.

Kuva 1: Tyrni (Hippophae rhamnoides)

Merenkurkussa on myös Itämeren endeemisiä eli siis kotoperäisiä lajeja. Nämä lajit ovat keskittyneet kasvamaan Selkämeren maankohoamisalueella ja siksi niitä ei ole missään muualla maailmassa. Pohjanlahdenlauha (Euphrasia bottnica) on yksi näistä Itämeren endeemisistä lajeista. Sen siemenet itävät nopeasti kivien väleissä aivan vedenpinnan rajamailla. Toinen endeeminen laji on perämerensilmäruoho, joka viihtyy suojaisten lahtien rantaniityillä. Lajit, jotka ovat alun perin kotoisin muilta merialueilta (lähinnä Jäämereltä ja Vienanmereltä), mutta ovat jääneet Itämereen eristyksiin maankohoamisen seurauksena, kutsutaan jäännelajeiksi. Näihin lajeihin luetellaan mm. suolavihvilä, merikohokki ja merinätkelmä.

Monien kasvien pohjoisin levinneisyysalue on juuri Merenkurkussa. Tällaisia lajeja on mm. ruohokanukka ja värimorsinko. Myös rantaputki on hitaasti mutta varmasti leviämässä pohjoisempaan päin. Muita rannoilla viihtyviä kasveja ovat rantakukka, rantatädyke ja hiirenvirna. Myöskään vadelma ei ole tälle alueelle epätavallinen kasvi. Saarten huippujen kuivilla nummilla kasvaa variksenmarjaa, kanervaa ja muita varpukasveja, kun taas tyypillisiä niittyjen ja hakamaiden kasveja ovat mm. tuoksusimake ja kissankello sekä hieman epätavallisemmat noidanlukkoja (Bothrychium spp.).

Kuva 2: Rantakukka (Lythrum salicaria)

Lähteet

Airaksinen O., Karttunen K. (red.), 1999. Natura 2000 handbok över de finska naturtyperna, ruotsinkielinen käännös (Åhman M. och Stenberg M.) suomenkielisestä painoksesta Natura 2000 – luontotyyppiopas, Suomen ympäristökeskus, Ympäristöopas 46, 194 s. 2001

Metsähallitus. 2010. Skötsel- och användningsplan för Kvarkens yttre skärgård, förslag

Hannus J-J. 2010. Kartering av flador och glon i världsarvsområdet Kvarkens skärgård 2010. Tiivistelmä/raportti, Metsähallitus, Vaasa

Hietikko-Hautala T. 2010. Jääkauden jälkinäytös – Merenkurkun saariston maailmanperintö. Waasa Graphics, Vaasa

Lampinen R., Lahti T., Heikkinen M. 2012. Växtatlas 2011. Helsingin yliopisto ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. http://www.luomus.fi/vaxtatlas (18.10.2012)

Rassi P., Hyväringen E., Juslén A., Mannerkoski l. 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeeri ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Rinkineva L., Bader P. 1998. Kvarkens natur. Kvarkenrådets publikationer 10, Vaasa