Korkea Rannikko

Korkea Rannikko on Pohjanlahden rannikkoalue Länsi-Norrlannin läänissä Ruotsissa. Sen alueella ovat Kramforsin, Härnösandin ja Örnsköldsvikin kunnat. Viime jääkauden jälkeen maa alueella on noussut 800 metriä, enemmän kuin missään muualla. Jyrkkäpiirteisessä kallio- ja mäkimaastossa maankohoamisen aikana syntyneet eri-ikäiset geologiset rantamuodostumat ja rannalle syntyneet muinaisjäännökset ovat nähtävillä eri korkeuksilla muutaman kilometrin levyisellä rannikkovyöhykkeellä.

Korkea Rannikko hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintö-kohteeksi vuonna 2000. Alueen pinta-ala on 1 425 neliökilometriä. Vuonna 2006 UNESCO liitti myös Merenkurkun saariston ("matala rannikko") mukaan maailman-perintöluetteloon, joten yhdessä ne muodostavat maailman-perintökohteen Kvarken - High Coast (Merenkurkku - Höga kusten), jonka pinta-ala on 337 000 ha. Alueiden välinen etäisyys on 150 km. Jyrkkärantainen Korkea Rannikko ja matalapiirteinen Merenkurkku ovat typografialtaan toistensa vastakohtia. Yhdessä ne antavat täydellisen kuvan viimeisen jääkauden aiheuttamasta maankohoamisilmiöstä ja ne ovat ainutlaatuinen esimerkki menneillään olevista geologisista ja biologisista prosesseista.

Maiseman taustalla on maan voimakas kohoaminen, joka on täällä ollut nopeampaa kuin missään muualla maailmassa viimeisimmän jääkauden jälkeen: Noin 9 600 vuotta sitten rannikkoa peitti kolmen kilometrin paksuinen jääkerros. Alueen geologinen tausta selittää myös erikoisen kasvuston sekä metsäalueet, joissa tavataan monia lajeja, jotka ovat muuten harvinaisia näillä leveysasteilla. Toinen tunnusomainen piirre Korkean Rannikon alueelle on kallioissa ja kivissä esiintyvä punainen Nordingrån graniitti.

Maailmanperintölistalla oleva alue on 100 km pitkä etelästä pohjoiseen ja alueen keskellä sijaitsee Skuleskogenin kansallispuisto. Korkeaan Rannikkoon tutustuu parhaiten autolla ja kierroksen voi aloittaa joko Örnsköldsvikistä tai Kramforsista. Kesäaikaan rannikkoa pitkin voi matkustaa myös veneellä.